Joanne Harris: Sinisilmä (2010)



Sinisilmä on tarina häiriintyneestä B.B.:stä, joka asuu äitinsä kanssa Yorkshiren pikkukaupungissa, ja fantasioi murhaamisesta. B.B on linnoittautunut huoneensa perälle ja ylläpitää sieltä badguesrock –nimistä kirjoitusfoorumia, johon hän postaa todellisuuden rajamailla olevia tarinoita lapsuudestaan traumakokemuksista. B.B. tuntuu jääneen tuonne lapsuuden nöyryyttäviin kokemuksiin vangiksi, pääsemättä koskaan aloittamaan omaa elämäänsä vapaana äitinsä varjosta. Suhde alistavaan, manipuloivaan ja väkivaltaiseen äitiin on epäterve kuten myös veljessarjan vanhempiin.

Hyviä tyyppejä ei juuri ole ja siinä mielessä kirja on onnistuneen todellinen. B.B. korostaa olevansa valmis vaikka tappamaan vailla omaatuntoa. Kaikilla meillä on mustia ajatuksia, tai vaikka nyt sinisiä, joka on B.B.:n – eli sinisilmäpojan mielestä paras väri ikinä, kuoleman väri.

Kirjaa vaivaa jaarittelu ja suomennoksen kirjoitusvirheet. Salaisuudet, jotka normaalisti toisivat kutkutusta lukijalle, toivat nyt vain epäselvyyttä. Henkilöiden nimet vaihtelivat lempinimistä oikeisiin nimiin lennossa. Kuka nyt olikaan kuka ja mikä on totta, mikä kuvitelmaa? Suosittelen lukijalle muistiinpanojen tekemistä. Myös se, että B.B.:n äiti keräsi posliinikoiria, B.B. piti orkideoista ja jostain sitruunamarenkipiirakoista – tuntui turhalta nippelitiedolta ja sitähän tässä kirjassa piisasi.

Kirja muistuttaa lapsellista, katkeraa tilitystä siitä, kun nallekarkit eivät mene sisaruskatsaassa tasan. Eikai kukaan aikuinen kirjoita tällaista? Ainoa asia mitä tunsin B.B.:tä kohtaan oli sääli. Täytyy myös todeta, että kirjan lopetus oli suorastaan raivostuttava, ja viimeistään silloin koko lukukokemus tuntui täysin turhalta!

                                    "
Kyllä, kaikki valehtelevat. Minä olen valehdellut niin kauan kuin muistan. Se on ainoa asia, jonka osaan, ja minusta jokaisen pitää tehdä sitä missä hän on hyvä. Eihän kirjailija ole muuta kuin ihminen, jolla on lupa valehdella. Kirjoituksistani ei voisi ikinä päätellä, että olen tylsä ja tavallinen, silkkaa vaniljaa. Ainakin ulkopuolelta; sydämeni on erilainen. Mutta emmekö me kaikki ole sisimmässämme tappajia, jotka morsettavat rippisalaisuuksia?

                                    "
Muualla todettu

"Hyvin erilaista Harrisia aikaisempiin verrattuna tyylilajiltaan, mutta Harrisille tuttu terävä tarinan kuljettaminen tulee tässäkin kirjassa hyvin esille."

Cilla In Wonderland
"Mielestäni Joanne Harrisilla on hieman salamyhkäinen tapa kertoa. Hänen muiden kirjojen kohdallaan olisin aivan myyty tästä tyylistä, mutta Sinisilmässä se enemmänkin ärsytti. "

"Sekavuuden vuoksi lukeminen turhautti ajoittain, mutta halusin kiihkeästi tietää, kuinka tarina päättyy ja jatkoin siksi eteenpäin. Loppu sisältää entistä enemmän hurjia juonenkäänteitä, jotka päättyvät avoimeen loppuun ja lukijan lukuisiin kysymyksiin."

Kommentit

  1. Joanne Harrisilta lukenut yhden kirjan, Pieni suklaapuoti ja haluaisin lukea lisää. Tämän luettuani tosin tuntuu, ettei seuraava kirja varmaankaan ole tämä. :D

    Löysimme juuri blogisi ja pakko kehua ulkoasua! Tosi kivannäköinen, varsinkin banneri :) Myös ottamasi kuvat sopivat hyvin blogin tunnelmaan.
    Liityimme lukijaksi

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos ihanasta kommentistasi! (; Toivottavasti en vienyt lukuhaluja, ja löydät vielä Harrisin, josta pidät! Moni on kuulemma on pitänyt Harrisin muista kirjoista.. Valitettavasti en vain tätä pysty suosittelemaan. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fiona Barton: Leski (2018)

Stephen King: Eksyneiden jumala (1999)

Kerola: Kaikenkarvainen kansa (2017)